KAMS ainoa sortovuosina 1899-1917 perustettu ampumaseura
Kuopion Ampuma- ja Metsästysseuran perustamisvaiheet ovat aika erikoiset. 1905 suurlakon ajaksi oli Kuopioon perustettu suurlakkotoimikunta, jonka tehtävänä oli toimia niin, ettei rauhattomuutta syntyisi vaan kaikki sujuisi maltillisesti. Suurlakkotoimikunta käytti omaperäisiä keinoja tavoitteitten saavuttamiseksi mm siten että toimikunta väkisin kyyditsi läänin maaherraa vastaavan korkean virkamiehen, kuvernööri Berghin pois kaupungista. Kipunapekan, mm Väinölänniemen tyvessä olevan kauniin rakennuksen, Korukulman, suunnittelijan ja rakentajan, rakennusmestari Pekka Pitkäsen , johdolla kaikki sujui rauhallisesti ja toimikunta piti 7.11.1905 loppukokouksensa päättäen samalla perustaa suurlakon muistoksi Kuopioon ampumaseuran.
Samat miehet pitivät 23.3.1906 seuran perustavan kokouksen ja kävivät jättämässä 14.4.06 Berghin seuraajalle kuvernööri Steniukselle lupa-anomuksen seuran perustamiseksi ja seuran säännöt hyväksyttäväksi. Sortovuosina 1899-1917 Suomeen ei tiettävästi perustettu Kuopiota lukuun ottamatta yhtään uutta ampumaseuraa koska senaatti ei hyväksynyt lupa-anomuksia vaan seurojen perustaminen vesittyi, jäi myöhempään ajankohtaan tai seurat perustettiin vain tavallisina metsästysseuroina ja muutettiin myöhemmin virallisesti ampumaseuroiksi. Ainoan poikkeuksen tekee siis kuopiolaisseura. Uuden kuvernöörin on täytynyt tietää, että ampumaseuran anojina ovat samat miehet, jotka kyyditsivät hänen edeltäjänsä ulos kaupungista ja samat miehet, jotka olivat suurlakon aikana pystyneet pitämään kaupungissa yllä hyvän järjestyksen. Kuvernööri Stenius ei halunnut estää seuran perustamista ja otti riskin ja tiettävästi valtuutensa ylittäen ei lähettänytkään anomusta senaattiin vaan antoi itse myönteisen päätöksen 3.5.1906 , Seuran nimeksi oli harkitusti otettu Kuopion Metsästys- ja Ampumaseura. Nimi muutettiin 1924 Kuopion Ampumaseuraksi ja 1948 Kuopion Ampuma- ja Metsästysseuraksi.
Seura anoi 1.6.1906 kaupungilta maa-aluetta ampumaradaksi ja saikin 10 hehtaarin alueen ensin kolmen markan vuosivuokralla ja sittemmin vuokratta. Ensimmäinen paviljonki valmistui 1909. Valokuvistaan kuuluisaksi tullut Victor Barsokevitsch oli kiinnostunut muistakin laukauksista eikä ainoastaan kameran laukaisuista ja niinpä hän toimi kaupunginvaltuutettuna pontevasti mm ampumarata-asiassa. Myöhemmin olivat seuran kuvernöörisuhteet hyvät ja maaherra E. E. Rosenqvist oli edustusluokan ampuja ja toimi mm seuran ja Suomen Ampujainliiton puheenjohtajana.
Seuran alkuvuosien paras ampuja oli maanviljelijä Iivo Väänänen joka saavutti suomenmestaruuksia hirviammunnassa, vapaakiväärillä ja vapaapistoolilla ja oli valittu Tukholman olympialaisten haulikkoammuntaankin, mutta ruotsalaiset muuttivat aikataulua Väänäselle ilmoittamatta ja niin jäi haulikko ampumatta. Hirviammunnassakin oli vaikeuksia koska Suomessa ei sortovuosina siviilit saaneet omistaa vaippaluotiaseita ja Suomen joukkueen piti ostaa kilpailuaseet Tukholmassa romukaupasta. Suomalaiset ampuivat kuitenkin harjoituksissa niin hyvin, että ruotsalaiset eivät suostuneet myymään kunnon patruunoita enää kilpailuun, mutta Suomen joukkue ampui silti pronssille ja näin Väänänen oli seuran ensimmäinen olympiamitalisti. Väänänen oli todellinen ammunnan harrastaja ja hänellä oli omalla maallaan myös ampumarata, jolla parhaana heinäaikana isäntä saattoi olla ampumassa ja renki näyttämässä.
Vuonna 1920 kuopiolainen ampumaseura sai toisen mitalistin. Hirven kertalaukauksilla ja vapaakiväärin 3×30 laukauksen kilpailuissa Suomen mestaruuden ampunut Kaarlo Kustaa Lappalainen epäonnistui Antwerpenin hirvikilpailuissa, mutta oli silti joukkuehopealla ja oli voittamassa joukkuepronssia sotilaskiväärin makuuasentokilpailussa. Seuran tasoa 1920-luvulla kuvastaa se, että 1924 oli Suomessa 34 mestariluokan ampujaa, joista yhdeksän oli Kuopiosta.
Seuraava olympiakävijä olikin sitten Jaakko Asikainen, joka tosin ei Munchenissä onnistunut mutta oli kuitenkin paras suomalainen. SM-kisoissa hän voitti pienoiskiväärin makuukilpailussa kerran kultaa ja kahdesti hopeaa. Kansallisissa kisoissa hän ampui kahdesti 599, joka olisi arvokisoissa tiennyt maailmanennätyksen sivuamista. 1969 Asikainen ampui SM-kilpailuissa 40 laukauksen makuuasentokilvassa täydet 400 pistettä.
Seuralla on vuosien varrella ollut monia hyviä ampujia ja takavuosina mm nuoret keräsivät SM-mitaleita runsaasti. Naisia ja tyttöjä on seuraan kuulunut koko joukko. Heistä Kaarina Karkkonen voitti SM-hopeaa pienoiskiväärillä ja Pirkko Kolehmainen keräsi mitaleita tyttöjen sarjoissa.
Erkki Jauhiainen valittiin 1967 piirin parhaaksi urheilijaksi hänen voitettua isopistoolin kouluosalla SM-hopeaa sekä PM-kilpailuissa henkilökohtaisen hopean ja joukkuekullan niinikään isopistoolilla, jolla SM-kultaa tuli seuraavana vuonna.
Suomea maailmanmestaruuskilpailuissa Malmilla 1937 sotilakiväärissä edustaneen Yrjö Eskelisen poika Martti Eskelinen voitti SM-kultaa hirven kertalaukauksilla 1971 ja 72 sekä hirven yhdistetyn kullan 1971. Martti Eskelisen paras laji oli kuitenkin villikarjuammunta, jossa hän oli Soulin MM-kisoissa 1978 voittamassa sekajuoksujen joukkuepronssia ollen henkilökohtaisesti kuudes. Hän kilpailu-uransa huipentui Linzin maailmanmestaruuskilpailuihin, jossa hän oli voittamassa Suomelle joukkuemaailmanmestaruuden ME-tuloksella 1534.
Kuopion Ampuma- ja Metsästysseura on mm muuttoliikkeen takia menettänyt monia hyviä ampujia kuten esimerkiksi kivääriampuja Antti Koskisen ja pistoolimies Martti Konttisen sekä kivääriampuja Tapio Kajanin, kaikki parhaina vuosinaan muiden seuroja jäseninä Suomen edustusjoukkueisiin kuuluneita ampujia.
Seuran paras ampuja kautta aikojen on kuitenkin Toivo Antikainen, joka on kerännyt arvokisamitaleja roppakaupalla. Hänellä on 19 Suomen mestaruutta, 11 hopeaa ja kahdeksan pronssia isopistoolilla ja vapaapistoolilla ja Suomen ennätyksiä hän on parantanut useaan otteeseen. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka on ampunut isopistoolin kuvio-osalla täydet 300 pistettä. Tuloksensa hän ampui vanhalla rähjäisennäköisellä parabellumilla. Niinpä hän 1976 saatuaan työtovereiltaan 60-vuotislahjaksi kunnon revolverin meni laukaustakaan sitä ennen ampumatta kilpailuun, ampui 592 ja sanoi, että olisipa hänellä ollut tällainen ase nuorempana.
Seuran valmentajista hammaslääkäri Olavi Karkkonen tutki 1960 ja -70 luvuilla perusteellisesti silmän toimintaa aluksi ampujain tarvetta varten ja sittemmin pelkästä mielenkiinnosta. Neljä vuotta ilman välineitä tutkien kirjallisuutta ja pohtien silmän toimintaa hän esitti käänteentekevän väitteen, joka poikkesi kolmiväriteoriasta, jonka mukaan värejä ovat punainen, vihreä ja sininen. Karkkonen väitti kuten voimme 10.10.1969 ilmestyneen Suomen Kuvalehden sivulta 52 todeta, että silmä aistii viittä väriä, joita hän nimittää punaiseksi, vihreä ykköseksi, vihreä kakkoseksi, siniseksi ja purppuraksi. Tieteen kuvalehti N:o 3/1987tietää sivulla 59 tieteen uutena saavutuksena ketoa, että Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa on tultu samantapaisiin tuloksiin ja amerikkalaistutkijat puhuvat nyt myös vihreä ykkösesta ja vihreä kakkosesta.. Karkkonen oli opettajana mukana Ampujainliiton valmentajakoulutuksessa ja oli osaltaan käynnistämässä lisääntyvää lääketieteen käyttöä yleensä urheilussa. Karkkonen oli luennoimassa mm olympiakomitean kaikkien lajien valmentajille järjestämässä seminaarissa Joutsenlammella lokakuussa 1970. Myös allekirjoittanut on ollut mukana kouluttamassa edustusampujia ja liiton valmentajia aiheenaan rentoutus ja allekirjoittanut pitää edelleen palopuheita rentoutuksen puolesta.
Topi Toivanen
